lauantai 9. toukokuuta 2015

Miracle's Nails kaksi vuotta!


Tänään on blogilla synttärit. Kaksi vuotta. Kun katsoo aikaa taaksepäin, niin onhan tässä ehtinyt vierähtää tovi, lakattu parit kynnet ja opittu huimasti uutta. Valitettavasti alamäkeä menee valokuvat ja ehkäpä niistä saamani kritiikki on se joka hiertää. En osaa valokuvata, osaan lakata kynsiä. Tämä on kynsiblogi, ei valokuvausblogi. En halua käyttää yhtään liikeneviä rahojani kuvaukseen vaan kaikki menee leimalaattoihin ja lakkoihin. Minun harrastukseeni. Aion jatkaa harrastustani huolimatta kuvanlaadusta, koska minun ottamikseni blogin kuvat on jo todella hyviä. Olen kyllä virittämässä uutta kuvausseinää itselleni, mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan se on valmis. Voi mennä kaksi päivää tai kaksi viikkoa... Kuvat kelpaavat minulle, ja toivon että myös sinulle. Omien resurssien mukaan nyt koitan vähän paneutua aiheeseen, mutta se ei ole ykkössijalla. Siksi siihen ei ole vieläkään tullut parannusta.

 

Harrastusta verottaa vähän myös terveys, joka on ajoittain aika heikko. Olen aiemmin vähän avannut että on paljon niska- ja rankavaivoja, ja saman kokeneet varmasti ymmärtävät että silloin ei lakata kynsiä eikä istuta koneella. Oireiden syytä ei vielä tiedetä. Lääkkeitä vaan kokeillaan enkä tykkää tilanteesta yhtään. Kun pillerit eivät ole siltikään pikainen salama-apu ja sitten ollaan taas kunnossa. Se olisikin liian helppoa. Tämän kuun loppupuolella pääsen magneettikuvaukseen, ja kuvataan vihdoin myös rintaranka, jossa on jatkuvasti elämää haittaavia fasettilukkoja näin oman diagnoosini mukaan, katsotaan mitä sitten magneetti sanoo. Toivon että sen jälkeen saa apua. Myös vahva välilevynpullistuma epäily kalvaa nykyisten heijastuskipujen takia. Samalla kuvataan myös pää, katsotaan onko aivot tallella...


Okei, apeat asiat oli siinä, vaihdetaan aihetta! Tämän harrastuksen myötä olen löytänyt paljon uusia ystäviä ja kavereita, mikä on hämmästyttävää. Pienestä kynsilakkapullosta riittää jutunjuurta, toisella samaa kieltä puhuvalla on siitä ihan yhtä paljon asiaa kuin minullakin. Tietenkään pelkät lakkapullot eivät ole se miksi tavataan tai nähdään, siitä on vain lähdetty liikkeelle. On hienoa huomata etten ole tämän addiktioni kanssa yksin, vaan meitä on paljon muitakin. Ja tämä on ihan oikea harrastus.


Kynsimiitit, blogitapaamiset, kaikenmaailman kekkerit on tämän alan harrastajien kesken yhtä juhlaa! Pääsemme kokoontumaan yhteen kanssaharrastajien kanssa ja siitä ei pidot parane! Kaikki panostavat tapaamiseen lakkaamalla kyntensä mahdollisen teeman mukaisesti tai muutoin vain ajatuksen kanssa jotta kynnet ovat salonkikelpoiset ja niitä voi esitellä muille taitajille. Ruoka ja juoma kuuluu isona osana näihin kokoontumisiin ja miitteihin onkin parasta varata muutama tyhjä kolo vatsaan. Omassa pienessä maailmassani syömisellä on iso merkitys, samoin hyvällä kotikutoisella ruoalla ja leipomuksilla. Niitä ei siis vähätellä ja ovat yksi panostuksen aihe. Myös syömisestä saa hyvänolontunnetta kuten tästä harrastuksesta.


Aiemmin olen elätellyt toiveita että blogini ja minä itse saisimme suuren yleisön, ja paljon yhteistyökumppaneita jotka lähettäisivät läjäpäin lakkoja minulle, testattavaksi ja blogiin esiteltäväksi. Ne haaveet ovat karisseet, ja olen lopulta oikeastaan helpottunut, että sponsorit eivät määrää postaustahtia ja blogini sisältöä. Ekstraraha olisi kyllä ihan kiva, mutta ei kaiken sen vaivan arvoinen jota se vaatii että blogilla pystyy elämään. Minusta ei ole siihen, taitonikaan eivät riitä. Ja siinä kohtaa paineet kasvavat huomattavasti. Lopetin siis niiden tavoittelmisen. Olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen ja lukijoihini ja kommentoijiin. Vuorovaikutusta lukijoiden kanssa täytyisi kehittää. Olisiko ideoita miten se tapahtuu? Siihen haluan panostaa koska pidän sitä tärkeänä.


Mitä kuuluu Miracle's Nailsin tulevaisuuteen? Bloggaamista ja kynsitaiteilua. En aio luovuttaa, mutta postaustahti tulee olemaan juuri sellainen kuin vointini antaa periksi, enkä aio stressata siitä jos viikkoon ei ole saanut mitään julkaistavaa. Uskon ja toivon että oikeasti blogistani pitävät jaksavat odottaa ja myös ymmärtävät että blogi ei ole koko elämä. Kuitenkin osa sitä, jonka haluan säilyttää. Lähitulevaisuuteen kuuluu synttäriarvonta, jonka halusin erottaa tästä avautumisesta.Blogi ei ole juurikaan muuttunut tässä kuluneen kahden vuoden aikana, eikä tule muuttumaan jatkossakaan. Pidän kovasti ulkoasusta, ja muutan sitä omaksi ilokseni jos itse kyllästyn. Tämä on kuitenkin minun blogini, ja ihan itseni näköinen.


Nyt blogini on kuitenkin myös Bloglovinissa, 
ja voit liittyä seuraajaksi myös/tai sen kautta:


18 kommenttia :

  1. Hyvin kirjoitettu! Minä pidän blogistasi tällaisenaan, eikä sitä ole syytäkään lähteä mitenkään muuttamaan. Paljon onnea synttäreiden johdosta! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea! Asiallinen avautuminen! :D Toivottavasti nyt vähän jotain apua vaivoihin tulisi.
    Mä tykkään kans sun blogista ihan tämmösenä :)
    <3

    VastaaPoista
  3. Onnea synttärisankarille! Ja mukana olen ollut varmaan sen kaksi vuotta, ja vielä täällä pysytään:)

    VastaaPoista
  4. Onnea kaksivuotiaalle!
    Tärkein tulikin jo tuossa lopussa itsesikin sanottua. "Tämä on kuitenkin minun blogini." Juuri näin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja näinpä, välillä sitä vaan herkistelee ja ottaa kritiikin liian ankarasti. <3

      Poista
  5. Onnea synttäreistä! Blogi on sun näköinen ja siksi hyvä. Tykkään tästä tällaisena! Eipä lukijat täältä mihinkään karkaa, jos tykkäävät tästä blogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Näin olen ajatellutkin ja yritän sen myös sisäistää ilman stressiä isoista ja kasvavista lukijamääristä. ;)

      Poista
  6. Blogeissa om juuri mainiointa se että ne ovat tekijänsä näköisiä, eikä samasta kaavasta veistettyjä. En kiellä etteikö valokuviin kannata panostaa ( - itsellänikin on asian kanssa edelleen työsarkaa), mutta mielestäni blogi saa ollakin jossain määrin persoonallinen, eikä niin että kaikki vääntävät samoilla lakoilla identtisiä kynsiä ja valokuvatkin ovat tismalleen samannäköisiä. Bloggaajan "kädenjälki" saa näkyä.

    Vuorovaikutusta muiden kanssa blogin välityksellä oon itsekin joskus mietiskellyt. Musta se oman persoonan paljastaminen jossain määrän on se, joka antaa kipinää vuorovaikutukseen ja kommentointiin. Itse en ainakaan jaksa pelkästään jättää kynsikuviin "kivat" -kommenttia kerta toisensa jälkeen, jos ei välillä ole jotain muutakin kommentoitavaa. Jätän sitten mieluummin muutamat kivat kynnet kommentoimatta ja ehkä sitten joskus kommentoin vain ikäänkuin ilmottaakseni olevani vielä lukija. Tämä siis ihan vain yleisellä tasolla. :)

    Paljon onnea 2-vuotiaalle!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kattavasta kommentista ja mielipiteestä. :) Tuohon jälkimmäiseen, täällä toimisi Like-nappula varmaan kivasti, mutta menin ja poistin sen kuitenkin käytöstä, en tiedä paljonko sitä todella käytettiin. Luettu-nappulalla tuskin on sen enempää virkaa, ihan kuin jotain koulutehtäviä suoritettaisi että nyt on tämä luettu. Niillä ei kuitenkaan yksittäisiä ihmisiä voi seurata. Facebookissa asia on toinen, ja pohdinkin seurataanko siellä jo liikaa kuka tekee mitä. En halua että tämä on vain suorittamista.

      Mutta kuten sanoit, vuorovaikutus on sellainen aihe jota hyvällä syylläkin voi pohtia, miten kanssakäyminen lukijoiden kanssa onnistuu täällä sosiaalisessa mediassa kun kaikkia ei tapaa livenä, ehkä jopa ikinä. Kanssaharrastajien kanssa ollaan enemmän tekemisissä, mutta mielelläni keskustelisin ihan kaikkien lukijoiden kanssa, jos kyseinen postaus herättää keskustelua sisältönsä vuoksi. Kun vain se vuorovaikutus tehdän helpoksi, tämä kommentointi on nyt tässä kohtaa se ainoa vaihtoehto.

      Poista